Pitkästä aikaa taas kirjottelen! On ollu niin huono päivä ettei pahempaa oo ollu.

Ekana mentiin Henen kaa aamulla kessulle. No, sit Hakala tuli siihen ja heitti ilman mitään pätevää syytä Henelle kessun. Joten poltettiin eka Henen kessu (mulle jämät) ja sit Hakalan kessu (mulle jämät). Sit alko pyörryttää ihan vitusti ja Hene talutti mut pois koulun tupakkapaikalta. Jalat oli ihan spagettia ja kaks ekaa tuntia olin ihan pihalla. Johtu toiki varmaan siitä etten ollu syöny 16 tuntiin...

Sit kotsantunnilla mä jouduin pesemään biojäteastian, tuon kaikista inhotuimman asian kotitalouden tunneilla. Haju saisi jopa 179-kiloisen sumopainijan pyörtymään ja betonipatsaan itkemään. Kuurasin sitä siinä ja haju oli niin kamala että olis taas tehny mieli pyörtyä.

Nyt istun koneella, söin just pikkuveljeni leipomaa kakkua ja oli se hyvää. Nyt maha pömpöttää. APUA OON TAAS LÄSKI. Ei. Lupasin hetki sitten itselleni unohtaa anoreksian ja bulimian, molempia olen sairastanut ja vähän vieläkin. En voi sille mitään! Aina kun syön olen lihava, aina kun oksennan olen laiha, aina kun liikun olen laiha. Karkki on ehdottomasti kielletty, samoin tuo kakku, joten kävin oksentamassa minuutti sitten. Silti maha pömpöttää.Sydän hakkaa lujempaa, se huutaa "olet lihava, olet lihava!". Nyt yritän tosissani eroon molemmista, ei ole järkeä niissä. Painan 45 kiloa ja olen 167 pitkä. Mielestäni se on oikein hyvä tulos. Äh, ketä mä huijaan? Haluan painaa 40 kiloa. Ei, 35. Haluan muiden ihailevan kuinka laiha olen, kuinka näytän upealta. Miksi en tyydy siihen mitä olen? MIKSI? Miksi vaadin aina vain enemmän? Tiedän, että aina on joku laihempi ja kauniimpi kuin minä. Silti tahdon olla laihin ja kaunein. Kamalaa. Ahdistus iskee. Tää on jopa pahempaa kun se biojäteastian haju.